Ravintovalmentaja Christer Sundqvist jakaa kanssamme ravinnon ja terveyden tietämyksensä. Helppotajuisia ja maalaisjärkeviä ohjeita ja artikkeleita tulee lisää viikoittain. Christer Sundqvist on biologi, ravintovalmentaja ja filosofian tohtori. Ravinnon ja terveyden aakkoset ovat ylhäällä ja niitä klikkaamalla pääset aakkosten mukaiseen aiheeseen.
 

A-vitamiinin saannin suhteen ei Suomessa yleensä ole puutteita

A-vitamiini on saanut nimensä sillä perusteella, että siitä aloitettiin aikoinaan vitamiinien nimeäminen 1910-luvulla. Tämä rasvaliukoinen vitamiini on yhteinen nimike kaikille luonnossa esiintyville retinoideille (retinoli, retinaali ja retiinihappo) ja niille karotenoideille, joilla on retinolin biologinen aktiivisuus.

Saantisuositus on vitamiineille tyypillisesti hyvinkin vähäinen, eli 0,8-0,9 mg vuorokaudessa. Tämän määrän saa helposti kokoon nauttimalla maitotuotteita (kulutusmaitoa, voita, juustoa), kananmunia, maksaa, kalanmaksaöljyä, vihanneksia, hedelmiä ja marjoja. Ruoassa A-vitamiini on proteiineihin sitoutunut ja se imeytyy varsin hyvin mahalaukussa ja ohutsuolessa proteiineja hajottavien entsyymien vaikutuksesta.

Varsin tunnettua on A-vitamiinin varastoituminen maksaan. Yliannostuksessa se kerääntyy myös rasvakudokseen. Maksalaatikossa on A-vitamiinia peräti 4,14 mg / 100 g, eli vuorokauden saantisuositus saavutetaan jo nauttimalla noin 20 g maksalaatikkoa. Sadan gramman annos sian tai naudan maksaa sisältää noin 20 mg A-vitamiinia (retinolia), mikä vastaa reilun kuukauden tarvetta. 1980-luvulla A-vitamiinia käytettiin varomattomasti kotieläinten ruokinnassa ja hoidossa, mikä nosti maksan A-vitamiiniarvot liiankin suuriksi. Sittemmin kotieläinten rehut on saatu hallintaan ja yliannostuksen vaaraa ei ole vaikka söisi maksaruokia useastikin. Muistakaa, että A-vitamiinin liikasaannin riski on ihan todellinen vaara!

A-vitamiinista on meille paljon hyötyä. Se toimii elimistössä yleisenä kasvutekijänä, väri- ja hämäränäköä parantavasti, lisää vastustuskykyä tulehdussairauksia vastaan ja pitää ihon paremmassa kunnossa. Parhaiten tunnetaan A-vitamiinin toimiminen hämäränäön ylläpitäjänä. Näkeminen kuluttaa nimittäin jatkuvasti A-vitamiinia. Jos A-vitamiinia ei saada riittävästi, heikentää se hämäränäköä kuten myös näkemistä muutenkin. Kehitysmaissa A-vitamiinin puute on yleisin sokeuden aiheuttaja.

A-vitamiini mahdollistaa limaa erittävien solujen erilaistumisen. Tämä lima suojaa elimistöä sairauksia aiheuttavilta pöpöiltä ja muilta haitallisilta aineilta. A-vitamiinin puutteessa vastustuskyky heikkenee, mikä erityisesti lapsilla saattaa ilmetä hengitystie- ja ruoansulatuskanavan tartuntoina. A-vitamiinin puutoksessa esiintyy myös anemiaa hyvästä elimistön rautatilasta huolimatta. A-vitamiini osallistuu punasolujen muodostukseen, säätelee luuston ja hampaiden muodostusta sekä osallistuu luun syöjä- ja muodostajasolujen toimintaan. Tärkeitä asioita jotka vaikuttavat terveyteemme.

Elimistön koko A-vitamiinivaraston puoliintumisaika on 6–10 kuukautta. Tämä tarkoittaa, että puutosoireita kehittyy vasta hyvin pitkäaikaisen ravitsemushäiriön seurauksena. Rasvojen imeytymishäiriöt, haimasairaudet ja maksasairaudet voivat kuitenkin jouduttaa puutosoireiden ilmaantumista. Kilpirauhasen vajaatoiminnassa karotiinien muuttuminen A-vitamiiniksi on häiriintynyt.

A-vitamiini on rasvaliukoinen joten yli 15 mg/vrk pitkäaikainen nauttiminen johtaa myrkytysoireisiin kuten esimerkiksi päänsärky, pahoinvointi, ripuli, oksentelu ja maksakin voi vaurioitua. A-vitamiinin esiasteen, eli beetakaroteenin runsaskaan nauttiminen ei johda myrkytysoireisiin vaan rasvakudokseen kertyessään se aiheuttaa ainoastaan ihon tyypillistä kellertymistä (”porkkanarusketusta”). Karotenoideista muodostuu ohutsuolen soluissa A-vitamiinia elimistön tarpeen mukaan. Tutkimuksissa on todettu, että beetakaroteeni imeytyy paremmin keitetystä ja muhennetusta porkkanasta kuin raa’asta porkkanasta. Karotenoideista beetakaroteeni ja lykopeeni, jota on erityisesti tomaatissa, toimivat elimistön antioksidanttipuolustuksessa.

A-vitamiinin imeytymistä haittaa runsas vitamiinin saanti ruoasta, vesiliukoinen ravintokuitu, tupakka, alkoholi, kahvi, monet lääkkeet ja sulamaton rasva. Seleeniä, sinkkiä, C-, D- ja E-vitamiinia tarvitaan vapauttamaan A-vitamiinia maksasta. Verenkierrossa A-vitamiini sitoutuu kahteen proteiiniin, jossa se kuljetetaan kohdekudoksiin kuten verkkokalvoon, ihoon tai kiveksiin. Sinkin puutteessa A-vitamiinivarastoja ei kyetä käyttämään. Vastaavasti proteiinien puutteessa A-vitamiini ei pääse kohdekudokseensa.

Lue aiheesta lisää:

http://fi.wikipedia.org/wiki/A-vitamiini avoin.helsinki.fi/materiaalit/ravitsemustiede/04_vita_avita.shtml

Anoreksia on vaikea syömishäiriö

Anoreksia on psyykkisistä syistä johtuva useimmiten nuorilla naisilla tavattava vaikea-asteinen ruokahaluttomuus, joka hoitamattomana (anoreksia nervosa) johtaa nopeaan laihtumiseen ja lopulta jopa kuolemaan. Anoreksia nervosalle on ominaista pyrkimys äärimmäiseen laihuuteen. Lihavuutta pelätään sairaalloisella tavalla. Painon lasku on henkilön itsensä aiheuttama välttämällä ”lihottavia” ruokia. Lisäksi esiintyy mahdollisesti oksentelua, liiallista liikuntaa, ulostuslääkkeiden tai vastaavien väärinkäyttöä. Varoitusmerkit, kuten valikoivat ruokailutottumukset, lihomisen pelko ja pakonomainen liikunta, ovat usein havaittavissa jo ennen sairauden riistäytymistä hallinnasta.

Anoreksiaan sairastuvalla on usein heikko omanarvontunne ja hän pitää itseään lihavana normaali- tai alipainostaan huolimatta. Vakavin haitta anorektikolle on liian vähäinen energian, vitamiinien ja hivenaineiden saanti, joka ruokkii syömättömyyskierrettä entisestään.

Anoreksian hoitoon kuuluu ravitsemuksellinen neuvonta ja hoito sekä soveltuvin osin psykoterapia. Vaikeissa tapauksissa tarvitaan sairaalahoitoa. Potilaan on opittava uudelleen normaali nälän tyydyttämisen taito.

Pistän tähän joitakin ohjeita ja ideoita mitä kotioloissa voi käyttää anorektisen potilaan hoidossa. Oletetaan, että potilaalle on tehty täydellinen kliininen tutkimus ja hän on jutellut ongelmastaan ammattiauttajien kanssa:

- Pyydä anorektikkoa tekemään ruutupaperille oma hoitosuunnitelma, jota hän ei ainakaan aluksi näytä muille. Se on hänen oma selviytymissuunnitelmansa. Kyllä hän tietää mistä on kyse.

- Jos hän haluaa pitää esim. ruokapäiväkirjaa, se on hänen oma henkilökohtainen asiansa. Häntä ei saa tähän pakottaa, se olisi mieletöntä. Tärkeää on, että hän itse kirjoittaa oman  selviytymissuunnitelmansa.

- Hän poimii siihen selviytymissuunnitelmaansa toivon mukaan kaiken sen valistuksen ydinsanoman, jota hän on saanut kuulla vanhemmilta, hoitohenkilökunnalta ym. Tärkeää on, että se on hänen itsensä kirjoittama.

- Anorektikon painotavoite voisi olla perheen yhteinen hanke. Pistäkää esim. jääkaapin oveen millimetripaperille tehty tavoitepainon seurantalomake. Siihen potilas merkitsee painonsa tasaisin väliajoin (esim. kerran viikossa). Laihduttajasta poiketen nyt odotetaan käyrän sojottavan kasvun suuntaan. Pistäkää muutamia maltillisia tavoitteita paperille ja kun ne saavutetaan, viettäkää silloin juhlahetki perheen kesken.

- Syömishäiriöstä ei saa vaieta perheen sisällä!

- Anna anorektikolle tarpeeksi aikaa toipua, kannusta ja kehu häntä jos hän tyttönä esimerkiksi ilmoittaa saaneensa kuukautiset (monelta anorektikolta kuukautiset loppuvat) ja kehu häntä erityisesti naisellisuudestaan

- Ruokavalion monipuolisuutta korostaisin aivan erityisesti. Kannusta syömään myös niitä ruoka-aineita, joita hän on saattanut välttää.

- Ravitsemussuositukset ja kaikenlaiset esitteet ravintoaineista voi olla hyvä heittää roskiin. Hoitohenkilökunnan usko kaikenlaisiin esitteisiin on horjumaton, mutta minun mielestäni niistä voi olla yllättävän paljon haittaa hoitotilanteessa. Hoidettavan uhma ja epävarmuus voi kohdistua juuri näihin esitteisiin. Ei esitteillä parannuta vaan rakkaudella, kannustuksella ja huomiolla

- Naisellisella oveluudella äiti pyrkii valmistamaan anorektikolle maukasta kotiruokaa. Vaihtelu voi tässä olla avainsana.

- Luovu jostakin omasta harrastuksestasi, ehkä jopa järjestäen työsi sellaiseksi, että voit olla kotona mahdollisimman paljon. Lapsesi ansaitsee tämän.

- Tiheät ateriat voivat olla anorektikolle kauhistus. Kannusta häntä kuitenkin syömään edes vähän mutta riittävän usein (6 kertaa päivässä). Se on monelle anorektikolle vaikeaa.

- Iloitse vähäisistäkin edistysaskelista.

- Houkuttele lastasi istumaan kauan ruokapöydässä. Runsaamman aterian luomaa täyteyden tunnetta hänen pitää oppia sietämään vähitellen.

- Vie hänen huomionsa pois energiamäärien laskemisesta, joka monelle anorektikolle on erityisen tyypillistä. Jos huomaat hänen lukevan tuoteselostuksia erityisen tarkasti, juttele esim. perheen kesäsuunnitelmista.

- Jos hoitohenkilökunnalta on tullut ohjeita välttää liikuntaa (energian säästämiseksi) naura tällaiselle älyttömyydelle ja kannusta anorektikkoa liikkumaan mahdollisimman paljon. Liikunta parantaa anorektikon tilannetta kohentamalla mielialaa. Ruokahalun löytyminen voi myös onnistua tällä tavalla paremmin. Sairaalloinen liikunta on tietysti asia erikseen! Kohtuullisuus on tässä ydinsanana.

- Jos ilmenee halua jutella psykologin tai koulukuraattorin kanssa tilanteesta, kannusta häntä tähän. Jos tilanne tuntuu ahdistavalta, hän voi lopettaa tämän hoidon. Psykologin luona pitää istua vapaaehtoisesti, muuten siitä ei ole mitään hyötyä.

- Perheterapia voi olla liian rankkaa. Käytä maalaisjärkeäsi!

- Kaikenlaisia lääkkeitä esim. masennukseen saatetaan anorektikolle määrätä otettavaksi. Ole tämän suhteen erityisen tiukkana lääkärille. Kysy lääkäriltä perustelut lääkkeiden antamiseen. Sano epäileväsi lääkkeiden soveltuvuutta potilaan hoitosuunnitelmassa ja katso miten lääkäri tähän reagoi. Tavallinen terveyskeskuslääkäri saattaa olla laadittujen hoitosuunnitelmien ohjeistusten sokaisema ja lääketehtaitten kytkökset ovat saattaneet sekoittaa hänen harkintakykynsä.

- Minä en usko mielialalääkkeiden auttavan anoreksiaan.

- Houkuttele anorektikkoa kokeilemaan erilaisia hyvälaatuisia ravintolisiä. Käykää yhdessä juttelemassa luontaistuotekaupassa. Terveiden on harvoin perusteltua syödä ravintolisiä, mutta anorektikon on lähes pakko valjastaa kaikki keinot käyttöönsä. Osaava myyjä osaa poimia hyllystä ne oikeat tuotteet. Anna anorektikon kokeilla tuotteita vähintään kolme kuukautta, mieluummin kauemmin. Jos edistystä ei ole nähtävissä, vaihda tuotetta kunnes löytyy toimiva tuote. Kerro anorektikolle, että ravintolisä ei korvaa aterioita. Jokapäiväinen monipuolinen ruokailu on kaiken perusta.

Lue lisää:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Anoreksia
http://www.syomishairioliitto.fi/

Etsi harvestservice.comin sivuilta: