Ravintovalmentaja Christer Sundqvist jakaa kanssamme ravinnon ja terveyden tietämyksensä. Helppotajuisia ja maalaisjärkeviä ohjeita ja artikkeleita tulee lisää viikoittain. Christer Sundqvist on biologi, ravintovalmentaja ja filosofian tohtori. Ravinnon ja terveyden aakkoset ovat ylhäällä ja niitä klikkaamalla pääset aakkosten mukaiseen aiheeseen.
 

Jodia saa suolasta

Jodin ravitsemuksellinen merkitys on ollut selvillä jo pitkään. Se toimii kilpirauhashormonien osana elimistön kasvun, aineenvaihdunnan ja kehityksen ylläpitäjänä. Aivoissa muodostuu erityistä TSH-hormonia, joka säätelee kilpirauhashormonien vapautumista kilpirauhasesta.

Jodin saantisuositus on 0,140 mg/vrk. Hyviä jodilähteitä ovat merieliöt, merilevä, jodioitu suola ja maito. Suomessa elintarvikkeiden jodipitoisuus on ollut pieni, ja vielä 1930-1950-luvuilla struuma olikin suomalaisten kansansairaus. Jodin saannin turvaamiseksi ruokasuolaan ja lehmien rehuihin nykyisin lisätään jodia. Jodipitoista suolaa alettiin tuoda maahan jo 1940-luvun lopulla, mutta vasta 1960-luvulla jodin saanti kohosi Suomessa riittäväksi. Tällä hetkellä Suomessa on harvinaista sairastua jodin puutokseen. Toki se on mahdollista sellaisilla henkilöillä, jotka eivät käytä maitovalmisteita, eivät syö meren antimia laisinkaan eivätkä hyödynnä jodia sisältävää suolaa.

Kilpirauhashormonien (tyroksiini ja trijodityroniini) tuotannossa tarvitaan paljon jodia. Kilpirauhashormoneilla on tärkeitä säätelytehtäviä kehossamme, kuten esimerkiksi perusaineenvaihdunta ja sopeutuminen stressiin. Jodin avulla tuotetut hormonit aktivoivat rasvojen ja hiilihydraattien aineenvaihduntaa lisäämällä solujen glukoosin ottoa, glukoosin uudismuodostusta ja rasvahappojen hyväksikäyttöä.

Elimistömme sisältää 15-20 mg jodia, josta 70-80% sijaitsee kilpirauhasessa. Jodi imeytyy nopeasti ja lähes täydellisesti koko suoliston alueelta. Ylimääräinen jodi erittyy munuaisten kautta, ja virtsan jodipitoisuutta pidetään hyvänä ruokavalion jodin saannin mittarina. Kun jodin saanti on runsasta, kilpirauhashormonia muodostuu normaalisti. Rauhanen varastoi tehokkaasti hormonia, ja usean kuukauden jodin puute voi korvautua varastoilla. Kun jodin saanti vähenee, kilpirauhasen jodin otto lisääntyy ja mikäli saanti ei ole riittävää, kilpirauhanen laajenee. Pitkäaikainen puutos johtaa kilpirauhasen vajaatoimintaan, sen laajentumiseen ja struuman kehittymiseen. Jodin puutoksen oireina on yleinen väsymys, hitaus ja painonnousu.

Jodi on kilpirauhasen kannalta aika ristiriitainen aine. Toisaalta rauhanen tarvitsee vähintään 100–150 µg jodia vuorokaudessa toimiakseen normaalisti, mutta toisaalta n. 40 kertaa suuremmat jodiannokset (6 mg) alkavat lamaannuttaa liikaa toimivaa kilpirauhasta. Normaalisti toimivaan kilpirauhaseen näinkin suurella jodiylimäärällä ei yleensä ole haitallisia vaikutuksia, sillä liikajodi erittyy nopeasti virtsaan eikä kilpirauhanen näin kerää itseensä jodia liikaa. Eräitä odottamattomia vaikutuksia voi kuitenkin tulla. Joskus runsas jodinkäyttö esim. yskänlääkkeissä voi aiheuttaa struuman – tosin vaikuttamassa on lähes aina muitakin tekijöitä.

Lue lisää:

ravitsemustiede/04_kivennais_jodi
http://fi.wikipedia.org/wiki/Jodi
http://www.kilpirauhasliitto.fi/taudit.html

Etsi harvestservice.comin sivuilta: