Keijon taidetta:

'Perheemme joutui muuttamaan usein maksamattomien vuokrien takia, enkä osannut juurtua mihinkään. Elämä oli jatkuvaa pelkoa; pelkäsin isääni, joka humalapäissään oli väkivaltainen. Suhde äitiin oli neutraalimpi.' 'Isäni oli ammatiltaan leipuri ja lisäksi hän maalasi tauluja. Hän kävi myös myymässä taulujaan lappusen kanssa ovelta ovelle, kuuro kun oli. Isäni ja minun välinen suhde oli aina kireä. Jostain syystä isä teki minusta aina sen piruparan, jonka syytä kaikki olivat. (varsin huonot asiat) Aloinkin kantamaan siitä häpeän taakkaa ja nuoruudessani kaikki kostautui kun yritin päästä vapaaksi häpeästäni ja ujoudestani.' 'Nuoruudestani tuli rajuakin rajumpaa. Koska minulla ei ollut lapsuudessa mitään rajoja, ei niitä rajoja ollut sitten murrosiässäkään. Kuvioihin tuli pian mukaan alkoholi ja huumeet ja tietysti se jengiporukka, jonka mukana tuli hölmöiltyä.'

'Tällaista elämää sitä tuli elettyä useita vuosia, kun ei ollut tietoa muusta tai toisenlaisesta elämästä. Tietämättömyyttäni olin se mikä olin.' 'Onneksi elämäni muuttui ollessani 26-vuotias. Aloin tuntemaan, ettei se porukka missä olin, enää kiinnostanut. Toisaalta ei löytynyt mitään muutakaan perhettä, johon kuulua. Halusin löytää ulospääsytien ahdistuksestani. Kokeilin joogaa, mietiskelin, etsin apua psykologiasta ja harrastin karatea. En vain löytänyt apua ongelmiini näiden kautta. Lopulta Mikkelissä asuessani tapasin uskovaisia nuoria, joiden ohjauksesta löysin uuden suunnan elämälleni.' 'Kurjasta lapsuudestani ja nuoruudestani tuli kuitenkin voimavara, ilman niitä koettelemuksia en olisi tässä elämän tilanteessa. Olen itseni löytämä, jolla on omat ihanat aivot, jolla ajatella. Menneisyyskään ei enää paina.'

'Uuden elämän ja identiteetin löydettyäni, alkoi myös taiteilijan urani. Uskallan olla mies, joka nauttii kauneudesta mm. kukista. Niistä tulikin minulle suuri taiteellinen inspiraatio, joka jatkuu. Barbarokselta löysin hibiskukset, Rhodokselta unikot. Suomesta olen lempiaiheikseni löytänyt iiriksen ja orvokin.'

Haastattelu kesti useita tunteja, eikä keskusteluistamme tuntunut tulevan loppua. Lähtiessäni Lahden satamasta ravintola Lokista, jossa oli parhaillaan Keijon kaunis kukkanäyttely, näin erään lehtileikkeen Keijosta. Mieleeni jäi otsikko: herkkä, mutta hetero. Oli suuri hetki tavata Keijo Malkki, joka on ainutlaatuinen ja taiteellinen mies. Ihmisenä aito, herkkä (hetero), rohkea ja älykäs sekä ystävällinen Keijo teki minulle lopuksi niin ihanan palveluksen, että sain häneltä kyydin kotiin. Kyyneleet silmissä nousin ulos autosta, olin matkan aikana saanut itselleni niin paljon. Keijon puheista tajusin taas asian, jonka olin unohtanut:

Taivaan Iskä ottaa syliin, kuolemaa ei tarvitsekaan pelätä.
Virpi Lintunen